Stalkermusic (FI)
Vision of the truth on The Voidin toinen kokopitkä tuotos, pitäen sisällään kaikki sekä dark- että goottimetallin piirteet. Hyvinkin kevyistä tunnelmista voidaan pikkuhiljaa siirtyä raskaampiin vesiin, ja tällä osastolla Tha Void pääsee jopa hieman yllättämään. Levyn pääpainon ollessa kuitenkin hieman kevyemmän metallisoinnin puolella, hetkittäiset death/dark/black-metal riffittelyt kuulostavat entistäkin raskaammilta.
Ja ne riffit... Melkoista luovuutta on sävellystyössä käytetty. Sen lisäksi, että kappaleet pidetään valtavasta monipuolisuudestaan huolimatta kasassa tai ainakin selkeässä linjassa, nousevat yksittäiset riffit biisien kohokohdiksi. Goottinäppäilyt ja Paradise Lost- vaikutteet toimivat tietysti tässä viitekehyksessä, mutta yllättäen raskaammat sahaukset ovat ne, jotka Vision of the truthilta eniten nostavat selkäkarvoja pystyyn.
Kun levyn absoluuttisia plussia haetaan, täytyy heti toisena mainita Diego Fogliaccon loistavat vokaalit, jotka toimivat kaikissa muodoissaan. Yllätyksettömästi, mutta toimivasti, levyllä kuullaan puhtaita goottityylisiä hoilauksia, varsin hyvän kuuloista rääkymistä ja kolmantena jotakin näiden kahden välistä, huudon ja örinän välimailta. Vaikka Moonspell-vertauksia olen koittanut välttää, voi vokaaleista hieman Fernando Ribeiron maneereita löytää.
Ja kyllä, kun nyt jo mainitsin niin Paradise Lostin ohella suurimpia vaikuttajia on varmasti ollut Moonspell. Itselleni The Void maistuu kuitenkin paremmalta, ja varsinaisia miinuksia levyltä on vaikea löytää. Soundimaailmassa voisi olla hieman hiomista nimenomaan tuotantopuolella, mutta eiköhän sekin tulevaisuudessa korjaannu, kun bändi suurempiin ympyröihin itsensä tunkee. Toisena miinuksena voisi pitää pientä sekavuutta, joksi monipuolisuus välillä karkaa, vaikka harvoin tätäkään tapahtuu. Hienoa, hienoa musiikkia.
Labels: recensioni


